Laidasta laitaan

Eli kun viime viikonloppuna käväsin U:n kanssa Tallinnassa keikalla (missä hitunen voimajuomiakin tuli nautittua) niin tämä pääsiäisviikonloppu onkin ollut taas yhtä rauhaa ja makaamista. Eli oomma lojuneet pohojammaalla kotiväen kämpillä talonvahtina ku hyö ite ovat etelässä turisteilemassa. Elo on ollut loistokasta: syömistä ja makaamista noin pääpiirteissään. Pari kertaa olen jopa käväissyt salilla orastavaa flunssaa uhmaten. Saapa nääs taas hyvän syyn syödä kun on sitä energiaa kuluttanutkin. Eh. Viimeistä iltaa siis viedään ja voi vain todeta että kylläpä nämä päivät on menneetkin vauhdilla. Niin se menee kun on kivaa. Ja meirän tapauksessa on siis kivaa olla helevetin laiska. Soon kuulkaa taito se.

Ylihuomenna ois Bolt Thrower Nosturissa ja se lämmittää mieltä. Vähän tuimaa tykitystä tämän rauhan perään.

Laif is iisi

Jee, perjantai. Töiden jälkeen käväsin salilla vähän jumppaas, joten ny voi loppupäivän laiskotella rauhas. Tarkoitus on siis olla ihan vaan kotona tänään. Huomenna saattakin olla sitten vähän kiirehiä kun pitää olla muuttomiehenä ja siinähän voi tullakin sitten taas jo jano... Mahollisesti ehkä myös riffileiriä piämmä Bloodilla.

Keskiviikkona oli keikka U:lla ja olihan se sangen jees veto vaikka aloitettiin tyhjälle salille. Parin viimeisen biisin aikana jengiä tuli sisään ovista ja ikkunoista, joten siinä sitten tuli pistettyä parastaan. Tai siis tuli törkiä hiki. Todennäköisesti ulospäin se näytti törkiältä/huvittavalta. No niin mää aina. Ja Harrilta tuli just viestiä että saattaa pukata pikakeikka Tallinnaan ens viikonlopuksi. No sehän on sangen jees. Vaihtelua ja vanhan miehen rokkielämän huippuhetkiä, heeh. Vielä kun kun tuo toinen puolisko sen hyväksyisi ilman suuria kapinoita. Jännittävää on elo tää.

Seuraavaksi eletäänkin myös melkoista rokkiglamööriä ja huippuhetkiä, kun ajattelin käydä kaupassa ja sitten pistää tiskikoneen päälle. Mosh and die!

Sunnuntai, päivästä paras?

Oijoi, menihän se perjantai aika tärinällä. Nähtiin Rudin ja Esan kans Tauossa mistä siirryttiin Kustaa Vaasaan. Hantula tuli tuossa vaiheessa jo mukaan. Siitä sitten Roskapankin välikaljojen kautta Esalle perhettä ilahduttamaan. Imettiin siinä melkein litra appelsiinibrandya huiviin, burp. Kondis oli melkoinen mutta sitten jonkun länkkäribaarin (missä kaksin käsin valkovenäläisiä) kautta vielä Nighlifeen. Sieltä onkin paha sanoa oikeen mittään muuta kuin että Pirisen kanssa jotain hölötettiin.

Rudi tuli meille sitten yöksi kun ei jaksanut itään lähteä. Noh, aamulla herättiin uuteen pörinään ja huidottiin aamukaljalla paha olo pois. Heli kävi parturissa ja liittyi seuraamme naapuribaarissa. Viä parit ja sitten oli otettava päivätirsat, että pystyi suoriutumaan treeneihin. Treenit meni Batteryn ja parin kaljan voimin. Sen verran oli järkeä päässä että ymmärsin kotiutua suorinta tietä. Ei vanha jaksa.

Noh, siitä huolimatta menee tämä aamu aika tärinällä myös. Niin makaa kuin dokaa. Öh.

Silimät kuin sianpillu

Alkaa valvonta painaa...silmäpussit kehittyy kuin Tägtgrenille konsanaan. Päivällä nukuin melkeen 4 tuntia vain parilla heräämisellä, jee. Eilen peräti yhden tunnin. Tokikin sit töissä oon torkkunu koiran unta kolmisen tuntia per yö, mutta kyllä tästä taas melkonen stupor kehitetään.

Tämän päälle taas ku perjantaina vetäsee tiukat känät niin johan on ukko sekaasin ku seinäkello. Tervetuloa psykoottinen humala!

Yötä odotellessa

Jahap, yövuoroviikko. Hyvä puoli siinä on se että maanantai on "vapaa", saa koko päivän kikkailla omiansa ennenkö iltamyöhään pitää lähtiä pentuja paimentaan. Tässä nyt jopa olen harkinnut kävelylenkkiä pihalla ku on niin komia auringonpaistekin. Tuulipuvut vaan suhisemaan, jiihaa! Ei maar, jotain pikkuliikuntaa vois harrastaa niin ehkä päivänokoset maistuis sen päälle. Alaselkä on kolmatta päivää jumis joten salit yms. voi huoletta unohtaa ainakin hetkeksi. Tympiää olla päivä päivältä raihnaisempi. Tuntuu että joka vuosi vaivat lisääntyy potenssiin kaksi. Helppoa ole ei.

Emma läksi eilen pohjoseen. Oli mukavan rauhaisa viikonloppu näin ollen viikonloppu-isiä leikkien, heh. Ensi viikonlopusta tuskin kovin rauhaisaa on tulossa, nääs ankarasta Kallio-kierroksesta on muutaman tutun kanssa ollut puhetta... Se tietää "muutaman" tuopin kumoamista, ohoh! Mmm...

Homot blogia kirjoottaa

Ohan se varma. Eli jos luulet että kirjaan tänne päivittäin niin sori! Juu ei. On välillä vähä kiirehiä.

Eilen oltiin Unshinella Turus soittaas. Mukavaa sinällään tuo reissaaminen mutta täytyy sanoa että mukavempaa se olisi ei-kuskin näkökulmasta. Aamulla puol seiska himassa ja sillee...pikkasen meinasi tihkaista aamuyöstä tyyrääminen. Keikka ja lähteminen meni poikkeuksellisen myöhään, joten ei se ehkä aina näin kauhiaa oo. Ja toisaalta empä mää oo usein näillä reissuilla rattiin joutunut, että siinä mieles mitäs tässä ny kitisemään. Tietty vähän harmi olla tällee puolilla valoilla menos ku Emmakin on meillä viikonlopun kyläs, mutta eina ei voi voittaa, edes Kultalusikka-Teemu.

Itse keikka oli tunnelmaltaan aika vaisu vaikka yleisöä oli sangen mukavasti. DownTownin postimerkki-lava ku ei anna elementtejä kovin raisuun shöyhyn. Lähinnä se oli paikallaan patsastelua haara-asennossa ja kevyttä pään nyökyttelyä koska muuten pää olisi osunut a) Sussun selkään b) Jartsan kitaraan c) rumpujen edessä olevaan pleksiin d) kaikkiin mainittuihin hallitsemattomassa järjestyksessä. Noh, nahkahousut pitivät huolen että pikkuhiki tuli kuitenkin.

Illan ohjelma lienee auki, leffaan ehkä lähetään naisten kanssa tai sit tehään sitä mitä osataan helevetin hyvin. Eli maataan himas ja syödään.

Soon niinku siinä

Se viikonloppu nääs...tai ohan tässä sunnuntaita vielä jäljellä reippaasti mutta toimintaosuudet ovat takanapäin. Perjantaiksi sain vapaapäivän kun tein torstaina tuplavuoron, joten reissuun sai lähteä ns. puhtaalta pöydältä eli suoraan kotoa Riesa kainalossa. Junassa otimma pari eväslonkeroa tissiposkien kanssamatkustajien kauhuksi. Käyttäydyimme kuitenkin korrektisti verrattuna erääseen linnakundi-känäveikkoon, joka Seinäjoella pyöri ulos vaunusta niin että onnistui jättämään päänsä junan ja laiturin väliin. Maailman vahvimpana pelastajana sitten nykäisin ukon pois muiden ihmisten vielä ihmetellessä tapahtunutta. Jari oli meitä vastassa joten siitä sitten suoraan kaupan kautta Vaivilaan syömään ja pulloa kallistelemaan. Paikalle saapuivat myös Petteri ja Kikkailija-Kari.

Taksilla suhautettiin sitten Rytmikorjaamolle, minne oli myös jokunen muu metallipää saapunut. Jonossa meni joku parikytä minsaa, mikä tuntui paljolta koska mikään keväisen lämpöinen ilta ei vielä ollut. Kostoksi kylmälle piti sitten heti täräyttää jekkua kalijan kera naamariin ja siitä sitä mentiin. Diabloa tuli vielä katottua mutta Mokomasta ei ole kuin hajanaisia muistikuvia, ohoh! Tuttuja näkyi kuitenkin kiitettävästi ja jotain sitä tuli yritettyä jutellakin. Muistaakseni yhden jälkeen sekavassa tilassa ollut seurueemme pakkautui taksiin ja hurautettiin takaisin Vaivilaan. Muut veätytyivät yöpuulle ja (yllättäen) taas itsekseni kikkailin tunnin verran hereillä.
Aamulla palaa naamaan ja loivennusta perään jotta junamatka kotia ei oisi ikävä. Lissu urheasti heitti meidät asemalle ja kikkailu kohti hesaa alkoi. Juna oli mahtavan tyhjä, koko matka saatiin olla omissa oloissamme Kuohu-oluen kera. Kotona tehtiin safkaa ja viisaasti jätettiin homma siihen eli ei enää jaksettu lähtiä ulkoilemaan enempiä.

Kieltämättä vähän sellainen "eletty on"-olo nyt mutta kivaa oli, ei voi moittia. Kiitos Villa Vaivila ja Seinäjoki!